Marta Cortina-Escribano, 32, käveli suomalaisessa metsässä valkosipulilta haisten – äidin neuvo siivitti palkittua väitöskirjaa

Suomen Luonnonvarain Tutkimussäätiön 10 000 euron arvoisen väitöskirjapalkinnon voittanut espanjalainen Marta Cortina-Escribano päätyi Joensuuhun kuultuaan kehuja yliopistosta ja luonnosta.

Tarvittiin espanjalainen Marta Cortina-Escribano osoittamaan, että haavan ja koivun sahanpurua ja haketta voidaan hyödyntää Ganoderma lucidum -sienen eli lakkakäävän kasvualustana. Tähteet olivat  syntyneet suomalaisen puunjalostusteollisuuden sivutuotteina.

Lakkakääpä on yksi taloudellisesti merkittävimmistä erikoissienistä maailmassa. Sillä on todennäköisiä terveyshyötyjä, joita tutkimuksessa onnistuttiin jopa parantamaan.

Männyn puuaines ei soveltunut ihanteellisesti sieniviljelyyn mutta G. lucidum -sienen fermentaatio vähensi männyn ligniinipitoisuutta, mikä voi kiinnostaa selluteollisuutta.

’Selective breeding and taxonomy of laccate Ganoderma species originating from Finland’ tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa joulukuussa 2024.

Suomen Luonnonvarain Tutkimussäätiö myönsi sille huhtikuussa vuoden 2024 väitöskirjapalkinnon.

Marta Cortina-Escribano työskentelee tällä hetkellä tutkijana Luonnonvarakeskuksessa (Luke) Joensuussa.

Väitöskirja on poikinut myös patentin. Suomessa tutkimus oli ensimmäinen laatuaan.

Lapsuus ja nuoruus meren äärellä

Palkitun väitöstutkijan Marta Cortina-Escribanon taustalla ei siinnä metsä vaan meri. Perhe oli pieni ja heillä oli aina ollut läheinen suhde Välimereen.

”Purjehdin lapsesta lähtien vanhempien kanssa, erityisesti Baleaarien saarilla. Isäni oli merimies, joka tutustutti minut purjehduksen ja snorklauksen ihmeisiin.”

Äiti opetti Cortina-Escribanon nauttimaan itse tekemisestä, vaikka lopputuloksesta ei olisi takeita. Tie tieteen huipulle ei välttämättä ollut nähtävissä vielä kouluaikoina, jos tohtoria itseään on uskominen.

Peruskoulussa ja lukiossa Cortina-Escribanon harrastuksiin kuului purjehtiminen Välimeren rannikolla, piirtäminen, maalaaminen sekä pyöräily ja rullaluistelu pitkin Valenciaa.

Tärkeimmiksi koulusta saaduiksi opeiksi hän nimeää opetussuunnitelman ulkopuoliset luovat taidot, kuten laulaminen, ryhmätyöskentely ja näytteleminen teatterissa. Koulumenestys jäi Cortina-Escribanon mukaan keskinkertaiseksi numeroilla mitaten.

”En oikeastaan koskaan motivoitunut hankkimaan hyviä arvosanoja. Voisinkin sanoa olleeni loistava oppilas, numeroista huolimatta”, hän nauraa.

Suomen luonto ja yliopisto houkuttelivat

Lukion jälkeen hän alkoi opiskella ympäristötieteitä Valencian yliopistossa. Mieli paloi opiskelemaan ulkomaille ja tutustumaan erilaiseen ympäristöön ja kulttuuriin kuin Espanja.

”Kuulin kollegoiltani paljon hyvää Suomesta, suomalaisesta yliopistojärjestelmästä ja luonnosta. Päätin itse kokea sen, mistä olin kuullut, enkä pettynyt”, hän sanoo.

Cortina-Escribanoa viehätti erityisesti suomalaisten läheinen metsäsuhde, joka johdatti Itä-Suomen yliopiston puumateriaalitieteiden maisteriohjelmaan. Hän halusi kuitenkin tutkia jotain muuta kuin puupohjaisia tuotteita.

Häntä innosti ajatus Suomessa runsaasti syntyvistä puuteollisuuden sivuvirroista, joita voitaisiin käyttää erikoissienien, kuten lakkakäävän viljelyyn. Lakkakääpää on tavattu myös luonnonvaraisena Suomessa.

”Paikallisten sienikantojen viljely paikallisilla materiaaleilla voisi olla lupaava keino laajentaa muiden kuin puupohjaisten tuotteiden tarjontaa Suomen metsistä”, Cortina-Escribano kommentoi tuolloisia ajatuksiaan.

Soveltava mykologia innosti

Cortina-Escribano löysi intohimon soveltavasta mykologiasta eli sienitieteestä. Polku kohti väitöskirjaa alkoi raivautua edessä.

”Kiinnostuin erityisesti sienten roolista uusien arvoketjujen kehittämisessä. Tutustuin ohjaajaani Henri Vanhaseen, joka johti tuolloin Lukessa hanketta, jossa kerättiin suomalaisia sienikantoja ja viljeltiin erikoissieniä metsäteollisuuden sivuvirroilla”, hän kertoo.

Lukessa Cortina-Escribano pääsi tutkimaan laajaa suomalaisten sienilajien kokoelmaa, mukaan luettuna lakkakääpä.

”Sienten viljelytutkimus kiehtoi valtavasti, joten päätin jatkaa aiheen parissa väitöskirjassani”, hän sanoo.

Viljely oli kaikkea muuta kuin helppoa.

”Huomasin pian, etteivät sienet usein käyttäydy odotetusti. Tulokset ja omat odotukseni olivat ristiriidassa. Se oli yleensä jännittävää, mutta kieltämättä välillä myös turhauttavaa”, hän naurahtaa.

Ensimmäinen lakkakääpä riemastutti

Väitöstyön ensimmäinen merkkipaalu oli ensimmäinen itse viljelty lakkakääpä. Se kasvoi Luken laboratoriossa Joensuussa.

”Muistan innostuksen, kun löysin pienen lakkakäävän itiöemän kasvamassa yhdessä koealustan pusseista. Se oli ensimmäinen onnistuneesti viljelty sieni, jonka sain käsiini. Se tuoksui niin hyvältä ja raikkaalta. Onneksi tämä tapahtui heti väitöstutkimuksen alussa. Se motivoi minua ja rohkaisi optimoimaan viljelyparametreja seuraavissa tutkimuksissa”, Cortina-Escribano sanoo.

Lakkakääpä vei väitöstutkijan myös metsään sääskien ja mäkäräisten seuraksi.

”Hyttyset inisivät korvissa ja purivat. Äitini suosittelusta lievitin kutinaa valkosipulilla. Vaikka idea ei vakuuttanut, kävelin välillä metsässä valkosipulilta haisten ja siitäkin huolimatta hyttysten ympäröimänä. Ihanaa!”, hän nauraa.

Eräänä kesäisenä päivänä Cortina-Escribano löysi luonnonvaraisen lakkakäävän metsästä.

”Aurinko paistoi, lämmintä oli yli 22 astetta ja kävelin kuusikossa. Olin saanut vihjeen, että alueella voisi kasvaa lakkakääpää muistuttava sieni. Minun oli pakko tarkistaa se. Hyttysparvi ympäröi minut, kunnes vihreässä maisemassa näkyi kiiltävä, punaruskea pilkahdus. Juoksin sitä kohti. Hymyilin ja hihkuin. Luonnonvarainen lakkakääpä! Otin selfien sienen kanssa ja lähetin kuvan perheelleni Espanjaan”, hän kertoo.

Lakkakäävässä kaupallisia mahdollisuuksia

Lakkakäävässä uinuu kaupallinen potentiaali. Cortina-Escribanon mukaan sitä käytetään laajasti erityisesti Aasian maissa ravintolisänä sekä elintarvike-, rehu- ja kosmetiikkateollisuudessa.

Viime vuosina sitä on myös hyödynnetty biopohjaisissa materiaaleissa rakennus-, pakkaus- ja tekstiiliteollisuudessa. Väitöstutkimus auttaa jalostamaan sientä korkean arvonlisän biopohjaisiksi tuotteiksi metsäteollisuuden sivuvirtojen avulla.

Lakkakääpätuotteiden kysyntä kasvaa Aasiassa sekä myös Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Suurin osa tuotannosta keskittyy Itä-Aasian maihin, joissa viljelyalustana käytetään pääasiassa sahanpurua.

”Työ edistää suomalaisen puumateriaalien lisäarvoista hyödyntämistä bio- ja kiertotalouden periaatteiden mukaisesti”, Suomen Luonnonvarain Tutkimussäätiön palkintoperusteluissa sanottiin.

Cortina-Escribano kiittää säätiötä palkinnosta.

”On suuri kunnia saada näin merkittävä tunnustus väitöskirjatyöstäni”, Marta Cortina-Escribano päättää.

Tero Karjalainen

Faktalaatikko:

Cortina-Escribanon tutkimus osoitti, että lakkakääpää (Ganoderma lucidum) voidaan viljellä menestyksekkäästi käyttämällä suomalaisia puutähteitä kasvualustana.

Haavan ja koivun puuhake alustana paransivat merkittävästi lakkakäävän itiöemien kasvua ja niiden β-glukaanipitoisuus nousi. β-glukaani on sienten yksi keskeisistä, mahdollisesti terveydelle hyödyllisistä bioaktiivisista yhdisteistä.

Männyn ligniinipitoisuutta voidaan vähentää lakkakäävän avulla, mikä voisi toimia esikäsittelymenetelmänä selluteollisuudessa.

Väitöksen merkittäviin ansioihin kuuluu suomalaisten G. lucidum -sienikantojen fenotyyppisen vaihtelun toteaminen. Se näkyi sienten kasvussa, morfologiassa (muoto) ja kyvyssä tuottaa β-glukaania.

Tutkimus tarjoaa myös tietoa lakkakäävän fenotyyppisestä vaihtelusta (sienten keskinäisistä eroista) ja taksonomiasta (luokittelusta) Suomessa.

Lähde: Itä-Suomen yliopisto